Siirry pääsisältöön

Suomalainen hiottu lasi. Osa 1.


Suomalaisen 50-70- lukujen design- lasin keräily on yleistynyt viime vuosina. Sen sijaan vanhempi lasi ja etenkin hiottu (kristalli) lasi tunnetaan nykyään huonommin.

Aikanaan hyvinkin arvostettujen ja kalliiden hiottujen lasiesineiden suosio ei valitettavasti ole niin suuri kuin sen soisi olevan. Ehkä syynä tähän on aiheen hieman huono tunnettuus. Ehkä me suomalaiset emme ole vielä löytäneet kulttuuriperintöämme hiotun lasin suhteen.


Suomalaista hiottua lasia:
Vasemmalla Karhula-Iittalan Kilta- sarjan shampanjalasi.
Keskellä Nuutajärven Antica- sarjan shampanjalasi.
Oikealla Riihimäen lasin England- sarjan liköörilasi.

Hiotun lasin taustasta ja historiasta

Hiottua lasia on Suomessa valmistettu satunnaisesti noin 1800 luvun jälkipuoliskolta lähtien. Joitain esimerkkejä hiotusta lasista on jo ennen tätä. Teollisen mittakaavan valmistuksen mahdollisti kristallilasi. Hiotun lasin suosio kasvoi 1800-1900 luvun vaihteessa ja sen tuotanto rantautui  näihin aikoihin meillekin.

Kristallilasi on kirkasta ja pehmeää lasia, jonka valon taittokerroin on tavallista suurempi. Kristalli heijastaa valoa tavallista lasia paremmin ja on siksi usein tavallista lasia näyttävämpää.

Kristallilasissa tavallisen lasin sisältämä piioksidi on korvattu lyijymonoksidilla, jota kristalliksi luokiteltavassa lasissa tulee olla vähintään 24% painoprosenttia. Lasin suuremmasta ominaispainosta johtuu myös ns. kristallinen sointi, kun lasia napauttaa kynnellä.

Kristallilasin historia ei ole tarkkaan tiedossa, mutta ensimmäisenä lasia valmisti suuremmassa mittakaavassa George Ravenscroft 1600- luvun loppupuolen Englannissa, josta se levisi muualle ja saavutti suurimman suosionsa 1800- luvun lopussa ja 1900- luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä, kun lasin hiontatekniikat kehittyivät huippuunsa.


Varhaista hiottua lasia.
Vasemmalla pikari, luultavasti noin 1800- luvun puoliväli,
en tiedä varmaksi, onko tämä suomalainen, näyttävä kuitenkin.
Oikealla fasettihiottu ryyppylasi, 1800 luvun jälkipuolisko.

Kristallilasi on tavallista lasia helpompaa hioa, koska se on pehmeämpää. Yleensä hiottua lasia tarkoitettaessa puhutaan juuri kristallista, vaikka hiottua lasia on valmistettu myös ns. tavallisesta lasista. Aikanaan lasimassan laatu ei ole ollut hintaan vaikuttava tekijä, vaan hionnan määrä! Selkeyden vuoksi tulisi puhua hiotusta lasista, ei kristallista. Kristalli on lasin koostumuksen nimitys, ei synonyymi hiotulle lasille.

Suomessa hiottua lasia ovat valmistaneet viimeistään 1900- luvun alusta kaikki suurimmat lasitehtaat, ainakin Iittala, Karhula, Riihimäki ja Nuutajärvi. Suomalainen teollinen hiotun lasin tuotanto hiipui viime vuosisadan loppupuolella, eikä hiottua lasia valmisteta (ainakaan laajemmassa mittakaavassa) maassamme enää lainkaan. Ajan mittaan lienee kadonnut suurin osa hiontaan tarvittavasta tietotaidosta.

Hiontamallit kopioitiin aluksi melko suoraan ulkomaalaisista esikuvista, mutta myöhemmin malleja on kehitelty itsekin, noin 30 - 40- luvusta lähtien tuotannon loppumiseen asti. Ennen tätä hiontamallit ovat  voineet olla samoja, tai samankaltaisia, useilla ei lasitehtailla. Tämän takia lasiesineen valmistajaa voi olla vaikeaa tunnistaa.


Karahvi, ovaalihiottua kristallilasia, 
valmistaja luultavasti Iittala, noin 1900 - 1910.

Lasin hionnasta

Leikkaushionta lienee lasin yleisin hiontatekniikka. Tässä tekniikassa kiilamaisilla laikoilla hiotaan uria lasin pintaan, jotka sitten kiillotetaan. Tekniikka vaatii useita eri hiontakertoja erilaisilla laikoilla.

TÄMÄ VIDEO on oivallinen tietopaketti ja kattava dokumentti lasin puhaltamisesta ja hionnasta. Videosta käy ilmi, miten huolellista ja aikaa vaativaa käsityötä lasin valmistus on ollut. Suosittelen katsomaan


Minulla on kokoelmissani sekä tavallisesta lasista valmistettuja, että kristallista valmistettuja hiottuja lasiesineitä. Alla muutamia otteita kokoelmastani.


Yrjö- sarjan leikkaushiottua kristallia. Usein mallistot sisälsivät useita eri kokoja eri juomille.


Ns. tavallisesta lasista hiottuja juomalaseja:
Vasemmalla Aino / Ainamo- sarjan juomalasi.
Oikealla Leo- sarjan olutlasi.
Erittäin elegantteja molemmat.

Monesti tavallisesta lasista valmistetut esineet ovat kristallista valmistettuihin verrattuna sirompia. Lasiaihio on yleensä reunoiltaan kristallisia ohuempi: Hiojan on täytynyt olla todella tarkkana, jotta lasi ei olisi mennyt hioessa puhki! Usein hiotut leikkaukset alkavat hipoa lasinesineen seinämän paksuutta. Lisäksi tavallinen lasi on ollut työläämpää hioa sen kovuuden takia. Myöskään lopullista kiillotusta ei voinut tehdä happokylvyllä, kuten kristallille voitiin tehdä, vaan jouduttiin käyttämään erillistä laikkaa kiillotukseen.

Leikkaushiontatekniikka yleistyi vasta vuosisadan vaihteessa. Sitä ennen suosiossa oli ovaalihionta, josta esimerkki alla. 


Ovaalihiottua lasia:
Vasemmalla viinilasi, Iittala, 1900- luvun alku.
Oikealla olutlasi, Karhula / Iittala, 1900 luvun alku.

Yksinkertaisempi hionta on joskus elegantimpaa kuin kauttaaltaan leikkaushiottu lasi. Suomessa ovaalihiottua lasia tehtiin vielä ainakin 1910- luvulla, jonkin verran myöhempään kuin suuressa maailmassa.


Leikkaushiottua kristallia:
Aino / Ainamo- sarjaa.
Useat suomalaiset lasitehtaat ovat valmistaneet näitä pienin eroin.

Lasin puhaltaminen ja hiominen käsityönä on aikaa vievä ja ammattitaitoa kysyvä prosessi. Siksi hiottu lasi on aikanaan ollut hyvin kallista. On harmillista, miten vähän hiottua lasia nykyään arvostetaan.

Myöhäisempää hiottua lasia:
Göran Hongellin suunnittelemaa Kukkahovi- sarjaa. 
Valmistajana Karhulan lasitehdas, tuotannossa sarja oli 1947- 1968.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Royal No. 10

Päätin aloittaa oman blogini, joka esittelee hieman vähemmän tunnettua antiikkia ja keräilytavaraa. Kirjoitan myös esineistä, jotka uhkaavat painua unholaan, tai jotka tällä hetkellä ovat poissa muodista. Ensimmäisessä kirjoituksessani käsittelen kokoelmaani vasta tullutta Royal- merkkistä kirjoituskonekaunotarta 20- luvulta. Kirjoituskonevanhus löysi paikkansa eteisen arkun päältä ja toimittaa pian vieraskirjan virkaa. Tunnustan olevani koneromantikko. Vanhoista laitteista löytyy nostalgiaa ja glamouria, jota lähelle uudet persoonattomat massatuotantoesineet eivät milloinkaan pääse: Vanhojen laitteiden muotoilusta löytyy kauneutta ja esteettisyyttä, josta on nykyaikana tullut lähinnä kuriositeetti. Kauniit vanhat esineet tuntuvat kuuluvan hieman liikaakin vain keräilijöiden kokoelmiin tai museoihin, eivät "tavallisten" ihmisten koteihin. Luulen kuitenkin, että moni kaipaisi lisää kauneutta arkeensa, mutta ei aina osaa tai uskalla vaatia sitä. Ehkä menneen ajan kauneus tarvit

Erään miekan outo tarina

Joskus antiikkiesine, joka ensi silmäyksellä näyttää tunnistettavalta, osoittautuu joksikin muuksi. Näin kävi tämän miekan tapauksessa. Veljeni osti tämän miekan melko edullisella hinnalla nettihuutokaupasta.  En ole historiallisten teräaseiden spesialisti. Joskin verran minulla kuitenkin on tietoa myös tältä saralta. Tutkin miekkaa veljeni pyynnöstä ja koitin selvittää, millaisesta miekasta oli kysymys. Ensimmäinen silmäys Minusta miekka näytti nopean tarkastelun perusteella 1800- luvun jalkaväen tai tykistön lyhyeltä sapelilta. En kuitenkaan ollut tästä aivan varma. Googlailin hetken aikaa lisää tietoa. Tämän pikaisen tutkimuksen jälkeen selvisi, että miekka näytti olevan briquet - tyylinen lyhyt jalkaväen sapeli. Sapelityyppi kehitettiin Ranskassa 1700- luvun lopulla ja yleistyi Napoleonin sotien aikana. 1800- luvun aikana sapeli tuli laajalti käyttöön myös muissa Euroopan armeijoissa. Miekka ja huotra samassa kuvassa Miekan kahva näytti edustavan erityisen hyvin briquet- tyylisen s

Vanhat sähköhoitolaitteet

Tässä postauksessa esittelen hieman kummallisempia härveleitä. Tällä kertaa aiheena on antiikkiset sähköhoitolaitteet.  Tässä on Jnnerva- merkkinen sähköhoitolaite 20- luvulta. Näitä laitteita kutsuttiin englanniksi nimellä Violet Ray Machine. Suomenkielistä vastinetta nimelle en ole löytänyt. Useimmat aikanaan Suomeen tuodut laitteet on valmistettu Saksassa. 1800- 1900- lukujen vaihteessa sähkö oli uusi ja mielikuvitusta kiihottava asia. Sähkön voimaan uskottiin tuolloin kuin somen kaikkivoipaisuuteen reilu sata vuotta myöhemmin. Ihan tarkkaan ei tuolloin tiedetty, mitä sähkö oli ja mitä kaikkea sillä oikein voidaan saada aikaan. Siispä sähköä tarjottiin myös parannuskeinoksi mitä moninaisimpiin vaivoihin kaljuuden hoidosta kihtiin.  Tässä alla on varhaisempi sähköhoitolaite. Tämän kaltaiset laitteet yleistyivät 1800- luvun jälkipuoliskolla ja olivat suosittuja 1900- luvun alkuun. Varhaisempi laite noin 1900- luvun alusta. Tämä toimi alkeellisella paristolla. Sitä vanhemmat laitteet k