Erään miekan outo tarina

Joskus antiikkiesine, joka ensi silmäyksellä näyttää tunnistettavalta, osoittautuu joksikin muuksi. Näin kävi tämän miekan tapauksessa.

Veljeni osti tämän miekan melko edullisella hinnalla nettihuutokaupasta.

 En ole historiallisten teräaseiden spesialisti. Joskin verran minulla kuitenkin on tietoa myös tältä saralta.

Tutkin miekkaa veljeni pyynnöstä ja koitin selvittää, millaisesta miekasta oli kysymys.

Ensimmäinen silmäys

Minusta miekka näytti nopean tarkastelun perusteella 1800- luvun jalkaväen tai tykistön lyhyeltä sapelilta. En kuitenkaan ollut tästä aivan varma.

Googlailin hetken aikaa lisää tietoa. Tämän pikaisen tutkimuksen jälkeen selvisi, että miekka näytti olevan briquet- tyylinen lyhyt jalkaväen sapeli.

Sapelityyppi kehitettiin Ranskassa 1700- luvun lopulla ja yleistyi Napoleonin sotien aikana. 1800- luvun aikana sapeli tuli laajalti käyttöön myös muissa Euroopan armeijoissa.

Miekka ja huotra samassa kuvassa

Miekan kahva näytti edustavan erityisen hyvin briquet- tyylisen sapelin muotoa. Mitään leimoja kahvasta tai terästä valitettavasti löytynyt tarkempaa tunnistamista helpottamaan. Kahvan ponsissa saattaa olla leiman tapainen, mutta siitä ei saa selvää kolhuilta.

Tässä vaiheessa ajattelin jo laittaa miekan syrjään. Tuskin enempää tietoa löytyisi. 

Onko kaikki sitä, miltä näyttää?

Miekan terässä oli melko pahoja ruostevaurioita ja muutoinkin miekka tuntui olevan kohtalaisen yleistä tyyppiä. Kaiken lisäksi leimaamaton. Mitään suurempaa arvoa sillä siis tuskin olisi. Kuitenkin jokin jäi kaivelemaan mieltä. Kaikki ei tuntunut olevan aivan kunnossa. En jättänytkään miekkaa rauhaan.

Otin miekan käteeni ja tunnustelin sen tasapainoa kahvan painon ja terän suhteen. Käteen miekka tuntui omituisen teräpainoiselta. Tasapaino oli aivan väärä. Briquetissa on umpipronssia oleva kahva, jonka kuuluisi tasapainottaa terää. Terä oli liian painava kahvaan nähden kahvan painosta huolimatta.

Siirryin tarkastelemaan terän muotoa. Siinäkin jokin tuntui olevan pielessä. Terän muoto ei vastannut netistä löytämiäni esimerkkejä briquet- tyylisen sapelin terästä. Terän kaarevuus oli liian suora. Terän kärki tuntui olevan väärän lainen.

Briquetissa ja muissa Eurooppalaisissa sapeleissa terä on hiottu poikkileikkaukseltaan hieman koveraksi. Näin terän painoa saatiin kevyemmäksi. Veljeni miekassa näin ei oltu tehty. Miekka tuntui käteen painavalta.

Tutkin seuraavaksi kahvaa tarkemmin. Terä näytti istutetun kahvaan melko huolimattomasti. Terän ruoto oli pakotettu kahvaan amatöörimäisesti.

Kahvan takana näkyy miten ruoto on päästään niitattu kiinni kahvaan niin, että vasaroinnista on jäänyt lommoja kahvaan. Terä itsessään ei kuitenkaan ruostevaurioista huolimatta näyttänyt huonolaatuiselta.

Kahvan istutus terään oli tehty karkeasti. Ruoto on niitattu huolimattomasti terään.

Seuraavaksi tutkin miekan huotraa.

Huotran pronssihelat näyttivät kahvaan verrattuna eri tyylisiltä. Lisäksi ne eivät olleet kovinkaan hyvää tekoa. Heloissa käytetyn metallin väri oli myös erilainen kuin miekan kahvassa käytetyn metallin väri. 

Huotrassa oleva kiinnityslenkki oli selvästi eri tekoa kuin helan muut osat. Briquetin huotrassa olisi kuulunut olla kiinnitysnasta, jolla miekka kiinnitettiin vyöhön. Tässä miekassa oli lenkki. Ei siis tyypillinen tämäkään yksityiskohta.

Miekan huotran helat eivät sovi tyyliltään kahvaan ja ne ovat karkeampaa tekoa. Kiinnityslenkki on kahvan tapaan tuontitavaraa.

Miekan terä näytti kuitenkin omituisen tutulta, vaikka ei ei ollutkaan briquetille tyypillinen. Raavin aikani päätäni ja ihmettelin asiaa. Sitten sain ahaa- elämyksen!

Tämä onkin jotain aivan muuta!

Googlasin nopeasti esiin kuvan Japanilaisesta lyhyestä miekasta eli wakizashista. Vertasin miekan terää näytön kuvaan. Johan täsmäsi!

Terän muoto oli kaikin tavoin samanlainen miltei jokaista yksityiskohtaa myöten. En mitenkään ollut osannut odottaa, että eurooppalaisessa miekassa olisi japanilainen terä! Mitä tämä oikein tarkoitti?

Terän muoto vastaa hyvin wakizashia.

Halusin varmistua asiasta ja tutkin terää entistä tarkemmin. Etsin terästä lisää japanilaiselle miekalle tyypillisiä piirteitä.

Miekan terän muoto on tyypillinen wakizashille. Tässä miekan kärki.

Terän selkämys on hiottu kartiomaiseksi, kuten japanilaisissa miekoissa.

Vaikka miekan terä olikin melko ruostunut, onnistui siitä valoa vasten näkemään japanilaisille miekoille tyypillisen hamon- kuvion. Tämä kuvio syntyy terää karkaistaessa. Se näyttää himmeältä aaltoilevalta alueelta miekan terässä.

Miekan terässä näkyy himmeästi japanilaisille miekoille tyypillinen hamon- kuvio. Korostin viivalla, missä kuvio suunnilleen kulkee.

Japanilaisen miekan valmistuksessa käytettävä teräs taotaan ahjohitsaamalla metallia yhteen. Tämä prosessi muistuttaa voitaikinan tekoa; Taikinaa käännetään, kunnes kerroksia on tarpeeksi. Tästä prosessista jää terään hyvin himmeä kuvio, josta teräskerrokset voi nähdä. Ruostevauriot ovat tuoneet paikoittain teräksen eri kerrokset näkyviin.

Korroosio on tuonut laminoidun teräksen kerrokset näkyviin. Kuvaa on suurennettu voimakkaasti.

Kaikki ei sovi kuvioon

Terän ruoto ei vastannut wakizashissa käytettyä. Wakizashin ruoto on paljon leveämpi kuin briquetissa käytetty. Wakizashin terä ei mahtuisi sellaisenaan briquetin kahvaan. Siinä terä kuitenkin oli! Mitä siis oli tapahtunut?

Miekan kahva on malliesimerkki briquetin kahvasta. Joku siis oli väkisin sovittanut eurooppalaisen kahvan japanilaiseen terään.

Terän ruoto lienee muotoiltu uudestaan jossain vaiheessa historiaa sopimaan briquetin kahvaan. Tätä ei ole selvästi tehnyt mikään kummoinenkaan seppä. Työn jälki on karkeaa terän laatuun verrattuna.

Miekan kahva on selvästi tuontitavaraa Euroopasta. Ehkä taitamaton seppä ei ole osannut tai katsonut aiheelliseksi leimata kahvaa?

Huotran helat näyttävät tyyliltään itämaisilta enemmän kuin länsimaisilta. Kiinnityslenkki on myös selvästi tuontitavaraa. Se on paremmin valmistettu kuin muut helan osat. Huotran valmistanut käsityöläinen ei myöskään ole ollut kovin kummoinen tekijä.

Mikä on miekan historia?

Muistan joskus lukeneeni, että Japanin länsimaallistuessa vanhoja laadukkaita miekkojen teriä sovitettiin länsimaisiin tai lansimaalaistyylisiin kahvoihin. Löysin joitain esimerkkejä tästä. En kuitenkaan ainoatakaan esimerkkiä wakizashin terästä briquetin kahvassa.

Samuraiden aika päättyi 1800- luvun loppuun mennessä Edo- kauden lopulla. Samuraita kiellettiin kantamasta miekkoja julkisesti. Monet hienot miekat jäivät vaille käyttöä. Osa niistä luultavasti otettiin armeijan käyttöön ja niiden terät istutettiin länsimaisiin kahvoihin.

Kuka on ollut wakizashin alkuperäinen omistaja? Luultavasti samurai, koska tavalliset ihmiset eivät saaneet kantaa miekkaa Edo- kauden Japanissa.

Kuka on omistanut wakizashin terästä valmistetun briquetin? Mahdotonta sanoa. Ehkä joku länsimaistuneen Japanin armeijan sotilas? 

En osaa sanoa, olisiko miekkaa voitu käyttää niinkin myöhään kuin Kiinan–Japanin sodassa (1894–1895). Ehkä Venäjän–Japanin sodassa 1904- 1905? Voisiko olla, että miekka on kulkeutunut Suomeen tätä kautta?

Miekan terässä on pieniä iskemiä. Niiden kohdalta terän kärjen kova teräs on hieman lohjennut. Ehkä miekkaa on käytetty taistelussa tai harjoituksissa?

Japanilaisen miekan terään ei jää kiilamaisia iskemiä terän osuessa toiseen terään, koska terän reunan metalli on erittäin kovaa. Metalli sen sijaan hieman lohkeaa iskussa hyvin pieneltä alueelta, toisin kuin länsimaisissa miekoissa. Niissä terään jää syviäkin kiilamaisia iskemiä.

Terässä on monessa kohtaa iskemiä. Ovatko jotkin niistä syntyneet taistelussa tai harjoituksissa?

Miekkaa on selvästi käytetty sen historian aikana. Valittettavasti siitä ei aina ole pidetty kovin hyvää huolta. Terä on päässyt ruostumaan monesta kohtaa pahasti.

Olisi hienoa kuvitella että miekka on ollut mukana taistelussa. Tästä ei kuitenkaan  ole varmuutta terässä olevista iskemistä huolimatta.

Miekan tarinan yksityiskohdat jäävät valitettavasti historian hämärään. Kuitenkin tällaisenaankin miekan tarina on hieno!

Miekan rahallisesta arvosta en osaa sanoa mitään. Historiallinen arvo lienee paljon rahallista arvoa suurempi.

Antiikkiesineitä kannattaa tutkia tarkasti. Joskus niillä on enemmän kerrottavaa kuin aluksi arvaisi!